Aawastockin keikkamatka 22.7.2005 Viikate -yhtyeen itsensä kertomana
"...aamulla nukuatan pitkään, sillä Aawastockin vetoaika on vasta lähempänä puolta yötä. Kesän pilvisimpänä päivänä nousee Aavasaksan vaara vaarallisesti läpi hartioiden tasolla roikkuvien pilvien. Laelle päästyä voi vaan kuvitella millaiset maisemat täältä avautuisivat… jos näkyvyyttä siis olisi metriäkään.
Peer Günt rytyyttää parhaillaan parhauttaan kun aavistuksen väsyneet/kalpeat naamat vääntäytyvät Humalaisen ovesta ulkoilmaan. Mutta juhlien lämmin ja välitön tunnelma piristää hetkessä.
Aikataulun mukaan ennen Veetä vetävä Stam1na saapuu paikalle vain tunnin myöhässä. Yhtye on kuuleman mukaan onnistunut hävittämään aamulla autonsa avaimet ja korvaavan tiirikan hankkimiseen kuluneet tunnit olivat siis samoin tein pois matkantekoajasta. Järjetön kiire – tuo reissuhommien ainainen suola! Esiintymiseensä tuo ei näyttänyt hiljentävästi vaikuttaneen. Yhtye on yksinkertaisesti valtavassa vedossa, eikä ole ensimmäinen kerta kun saamme lakaista ruumiita Lemi Kilmistereiden jäljiltä! Mutta ei ole omassa vedossakaan valittamista. Kyllä täällä pohjoisessa näköjään Veestäkin tykätään! Sen verran huutoa ja taputusta ilmaan mahtuu. Keikka on yksi kesän tapahtumarikkaimmista. Kupletin aikana lopettaa valtakunnan verkko sähkön tarjoilemisen hetkeksi aikaa. Virran palauduttua aloitetaan kappale alusta. Onhan kertaus opintojen äiti ja paniikki ekstaasin veli. Arvo survoo keikan loppumetreillä molemmat kepakkonsa soittokelvottomiksi ja Kaarle kaatuilee lavan takana kilvan telinekeissien kanssa. Olisihan sitä tässäkin yhdelle illalle.
Sade alkaa ropistella keikan jälkeen kuin mummo tuokkoseen konsanaan ja väsymyksestä onnellinen retkikunta suuntaa keulan kohti etelään vievää alamäkeä. Unihakuiset ihmiset koteloituvat sänkyihinsä kuin alienit konsanaan. Paussi Oulun kohdalla tulee kreivin aikaan…näin jälkeen päin ajateltuna.
Humalaisen noustua ramppi nro 9:n ylös alkaa savu täyttämään matkustamoa! Bussi on TULESSA! Toiminta on ripeää, jopa ammattimaista. Auto tien sivuun ja nukkuvat ylös välittömästi. Koko lössi on pihalla alta aika yksikön. Kuten myös alkusammutukseen varattu jauhepurkki on tyhjä. Katselemme paksua ja sankasti taivaalle nousevaa savupatsasta palokuntaa odotellessa …joka saapuu paikalle viidessä minuutissa! Jälkeen päin selviää että jostain kumman syystä olimme ajautuneet vain puolen kilometrin päähän Oulun paloasemasta. Mukana on pakko ollut olla nyt sellaisia enkeleitä, joista ainakaan Slayer ei laula! Auto olisi nimittäin asiantuntijan mukaan palanut kokonaan, jos apuvoimien tulo olisi kestänyt yli viisitoista minuuttia! Vaikka äijät, soittokamat ja muu tarpeisto säilyivätkin ehjinä, on matkan teko sunnuntai aamuna kello 05.45 keskeytynyt Ouluun. Kiihkeän soittorumban jälkeen saadaan Humalainen hinattua paikalliselle varikolle odottamaan ruumiinavausta. Miehet ja tavarat jäävät odottamaan kyytiä varikon ulkopuolelle. Olo tuntuu melko orvolta. Onneksi raunioista on saatu pelastettua muutama viinapullo, joista siirrytään nauttimaan läheisen sillan alle. Tunnelma on ankean riehakas vaikkei tynnyrinuotiota ja kynsikkäitä saadakaan hommattua kurjuuden maksimoimiseksi. Lopulta kyyti Kouvolaan saadaan hoidettua kouluajoon suunnitellulla tilataksilla. Kohtuullisen ahdas seitsentuntinen ilahduttaa kaikkia. Varsinkin kun taksilla ajelu on harrastuksista halvimpia: Oulu-Kouvola 980€! Mutta elämä on! Simo soittaa seuraavana aamuna kertoakseen vaiherikkaan reissun kruunaavasta kirsikasta. Corollaan on viikonlopun aikana murtauduttu ja varkaille ovat kelvanneet kaikki muut C-kasetit paitsi Surut pois ja kukka rintaan! Viikate –Suomen tylsin orkesteri."
Juttu kokonaisuudessaan Viikatteen kotisivuilla:
http://www.viikate.com/muistelmat2.cfm
